Irti tupakasta
Valtaosa tupakoivista on aloittanut tupakointinsa varhaisessa nuoruudessa, murrosiässä, kun omien rajojen vaaliminen alkaa. Tuolloin tupakoinnin aloittamiselle tuntui olevan paljon ”hyviä” perusteita. Saattoi kokea olevansa hyväksytympi tupakoivien kavereidensa seurassa ja sulautumalla samankaltaisuudellaan joukkoon. Tupakointi tuntui olevan ”pääsylippu” sosiaalisiin tilanteisiin missä muut kaverit tupakoivat. Tupakointi tuntui antavan lisää ”katu-uskottavuutta” muiden silmissä. Ei myöskään haluttu nolosti tunnustaa olevansa kokematon tupakoinnin suhteen. Haluttiin korostaa aikuisuutta, näyttää vanhemmalta ja kokeneemmalta kuin olikaan ja sitä, että päätti itse asioistaan. Tupakoinnilla tuntui luontevalta osoittaa hyväksyntää toisille, tarjoamalla tupakkaa. Mahdollisesti myös halu samaistua johonkin ihailemaansa kaveriin, joka myös poltti…
Aikuistuttuaan, nämä alunperin hyvältä vaikuttaneet syyt unohtuvat ja menettävät merkityksensä, kun polttaminen tapahtuu tavan mukaisena automaationa. Jos pyydän esimerkiksi n. 40-vuotiasta asiakastani arvioimaan näitä alkuperäisiä syitä tupakoinnilleen ja nimeämään miltä osin ne nyt vieroitukseen tullessaan olisivat vielä tarpeellisia, asiakas poikkeuksetta tunnustaa hämillisenä, että hänen ei tarvitse todellakaan näyttää nykyistä vanhemmalta ja kokeneemmalta kuin on tai että hänen ystäväpiirinsä tupakointia vaatisi. Päin vastoin. Näin nuo alunperin hyviksi todetut perusteet ovatkin kääntyneet häntä vastaan.
Ensimmäisen tupakanvieroitus istunnon olen tehnyt vuonna 1983, ystävälleni, joka on edelleen tupakoimaton. Tuolta saakka olen mielenkiinnolla tutkinut tupakointiin liittyviä perusteita. Tutkimukseni perustuvat omakohtaisiin kokemuksiini ajalta, jolloin vielä itsekin joskus poltin sekä tupakanvierotus asiakkaiden kanssa käytyihin keskusteluihin vuosien varrella.
Erityisen mielenkiintoiselta mielestäni aikoinaan vaikutti havainto, että vieroituksessa luonani käyneet asiakkaat eivät jälkeenpäin poteneet niitä vieroitusoireita, joista yleisesti puhutaan ja joita on lueteltu mm. TV:n nikotiinipurukumimainoksissa, eivätkä minkään muunkaan kaltaisista, kielteisiksi luokiteltavista oireista.
Hämmästyneimpiä asiasta ovat tietysti olleet ja ovat edelleenkin asiakkaani, jotka aiempien tupakkalakko kokemustensa perusteella olivat tottuneet juuri tuollaisiin ”mainostettuihin” oireisiin.
Muutama sananen aiheesta ”nikotiiniriippuvuus”
Tunnustan, että joskus vuosia sitten pidin paljon puhuttua nikotiiniriippuvuutta itsestään selviönä. Tämä teoreema piti kuitenkin sisällään niin paljon selittämättömiä aukkoja, että jouduin vähitellen kyseenalaistamaan asian ja pohtimaan näitä riippuvuutta aiheuttavia syitä ihan alusta asti uudelleen.
Jos nikotiiniriippuvaisuuteen uskova, kertoo olevansa niin nikotiiniriippuvainen, että kokee saavansa vieroitusoireita ellei saa tupakoida kahvitauolla, ruokatauolla, autoa ajaessaan tai muussa sellaisessa tilanteessa, jossa on päivittäin kokenut tarvitsevansa polttaa. Miten on mahdollista, että kuitenkaan nämä oireet eivät ilmene yöaikaan, jolloin hän saattaa olla 8-9 tuntia yhtäjaksoisesti nikotiinitta?
Eräs nikotiiniriippuvuuteen uskova asiakkaani kertoi polttaneensa 32 vuotta, n. 20 savuketta päivässä. Hän aloitti lakon. Tuskallisiksi kuvailemiensa ja ”nikotiinivieroitusoireiksi” olettamiensa oireiden piinattua häntä viisi vuorokautta. ”Hermojen” menetyksen pelossa hän sortui polttamaan, todetakseen, että jo ensimmäinen imaisu savukkeesta poisti kaikki oireet salaman nopeasti. Siis ne oireet, jotka olivat syntyneet usean päivän tupakoimattomuuden jättämästä ”nikotiinivajauksesta”, korjaantuivat heti hänen poltettuaan n. puoli senttiä yhdestä savukkeesta.(?) Tässähän ei ole mitään logiikkaa. Hänenhän pitäisi polttaa useampi savuke peräkkäin ja yhteen menoon, saadakseen tuon olettamansa ”nikotiinitasapainon” kohdalleen.
Vähän vastaavanlainen tapaus, joka oli samalla humoristinenkin. Asiakas kertoi vuosia polteltuaan olleensa elämänsä ensimäistä kertaa tupakkalakossa muutaman päivän. Kun tupakatta olo oli alkanut käydä sietämättömäksi hän pyysi ystävältään tupakan, sanoen, että ei enää kestä hetkeäkään muuten. Ystävä tarjosi savukkeen. Tämä asiakkaani sanoi laittaneensa savukkeen suuhunsa ja sytyttäessään sitä vapisevin käsin, sulkenut silmänsä voidakseen oikein autuaallisesti antautua nauttimaan kohta vetämistään savuista. Imaisi savukkeestaan kunnon henkoset ja koki miten ihana olo valtasi hänet. Vapinat, tutinat ja muut hermostuneisuuden merkit laukesivat kerta heitolla. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän kertoi ystävälleen siinä kokemustaan; ” Et tiedä kuinka hyvältä tuntuu!” Ystävä katseli toimitusta sivusta ja totesi, että kaverin savuke ei ollut ollenkaan syttynyt. Vain pieni mustunut kituva reunama oli todisteena siitä, miten tuli oli koskettanut savuketta sytytyksen yhteydessä. Mainitessaan asiasta tälle tupakastaan juuri nauttineelle ystävälleen, tuli hänelle aluksi kiire sytyttää savuketta uudelleen….mutta lopulta nauru maittoi molemmille, havaiten, että tupakka ei tarvitse näemmä olla edes sytytetty eikä savukaan ole pakollinen, kun jo voi todeta rauhoittavat vaikutukset…..Että sellainen tapaus.
Antakaa siis anteeksi, mutta minusta tämä ”nikotiiniriippuvuus” tuntuu käyttäytyvän erittäin epäloogisesti.
Nikotiiniriippuvuudesta on kuitenkin puhuttu itsestään selvyytenä jo kauan. On hämmästeltävä, miten monet virallisetkin tahot ja järjestöt pitävät edelleen nikotiiniriippuvuutta selviönä, eivätkä ole kyseenalaistaneet asiaa, vaan ottavat tämän uskomuksen käyttöönsä ja liittäen eri yhteyksiin kumoamattomana ”varmana tutkittuna tietona”. Tuntuu karkealta liioittelulta nikotiini asioista puhuttaessa, väittämät, että nikotiiniriippuvuus olisi sairaus tai jopa heroiiniriippuvuuteen verrattava ilmiö.
Jos nikotiinilla on jotain vaikutuksia, vaikutus näyttää olevan käytännössä niin mitätön ja huomaamaton, että sitä on tarpeetonta huomioida mitenkään tupakoinnin lopettamisen yhteydessä.
Entä ne riippuvuuden todelliset syyt?
Kyse on ensisijaisesti rituaali- eli TAPARIIPPUVUUDESTA, Tapariippuvuutta on tutkittu paljon ja laajasti maailmalla. On selkeästi toteen näytetty, miten ihminen tulee tavoistaan riippuvaiseksi jopa kolmessa viikossa. Edellyttäen, että hän ahkerasti toistaa tuota tapaansa päivittäin mahdollisimman samalla tavalla ja samoissa tilanteissa.
Tupakoija tottuu nopeasti tupakoimaan samoissa tilanteissa päivittäin. Aamulla heti herättyään, kahvin jälkeen, ruuan jälkeen, eri tehtävien välissä, autoon mennessään tai autoa ajaessaan, tupakoivien kavereiden seurassa muiden tupakoidessa, tauoilla, iltaisin TV:n äärestä mainostauoilla, ohjelmien välissä, ennen nukkumaan menoa jne.
Tupakoija ehdollistaa nämä asiat ajan kuluessa itselleen niin uskottavasti, että ei esimerkiksi koe voivansa mennä kahville, ellei hänellä ole tupakat mukana. Hän ei tunne osaavansa olla muiden tupakoivien seurassa, ellei itsekin polta. Hän ”ei saa autoa käynnistettyä” jos hän on unohtanut tupakat matkastaan. Hän ei koe voivansa ratkaista ongelmia, ellei saa tupakoida. Hän ei tunne osaavansa ryhtyä seuraavaan tehtävään, ellei välissä ole saanut tupakoida jne.
Näin voi vain arvailla miten tehokkaasti tupakoinnista voi tulla riippuvaiseksi, koska tupakointia toistetaan jopa useita kertoja päivässä, samoissa tilanteissa ja samalla tavalla.
Mistä vieroitusoireita, ellei nikotiinin puutteesta?
Otetaanpa vertailukohteeksi tavallinen tupakoimaton henkilö. Hän kykenee tietysti olemaan ilman vaikeuksia tupakoimatta. Mutta, on huomattava, että hänellä on mahdollisuus myös tupakoida, vaikka hän ei tuota mahdollisuuttaan koskaan käytäkään. Hänellä on siis tupakoinnin suhteen valittavana KAKSI vaihtoehtoa… olla tupakoimatta ja myös mahdollisuus tupakoida.
Sen sijaan tupakoitsija on kokenut menettäneensä mahdollisuuden olla tupakoimatta. Hänellä on täten vain YKSI vaihtoehto tupakointiin nähden, eli hän joutuu tupakoimaan, polttamaan savukkeen toisensa jälkeen…
Kun tupakoitsija tekee tupakkalakon ”perinteiseen” tapaan, hän kieltää itseltään tupakoinnin, jostain päättämästään ajankohdasta alkaen, hän kieltää tällöin itseltään siis AINOAN omassa vallassaan olevan vaihtoehdon tupakointiinsa nähden.
Kaikki yleisimmät yritykset tupakoinnin lopettamiseksi sisältävät yhden yhteisen tekijän, josta ongelmat vasta alkavat. Tämä yhteinen tekijä on KIELTO suhteessa tupakointiin, jostain tietystä hetkestä alkaen.
Olipa kyse uudenvuoden lupauksesta, vedonlyönnin pohjalta kaveriporukassa lopettamisesta, ”irti tupakasta” ryhmässä tupakoinnin lopettamisesta tai arkisesti vain itsekseen tupakoinnin lopettaminen. Jokaisessa näissä vaihtoehdoissa tullaan siihen kohtaan, josta alkaen tupakoitsijan on päätettävä se hetki mistä alkaen hän ei enään saa polttaa. Ja tästä kiellosta ongelmat juuri alkavat!
On täysin ymmärrettävää, että mahdollisuuksia vailla oleva henkilö kokee olonsa uhatuksi, nurkkaan ajetuksi ja ahdistavaksi. Väistämättä tulee mieleen eläin, joka aukottomasta häkistä epätoivoisesti etsii tietä ulos, kulkien neuroottisesti nurkasta nurkkaan yhä uudelleen ja uudelleen.
Jokainen meistä on varmaan tavannut tällaisia tupakka lakkolaisia. He ovat hermostuneita, eivät kykene olemaan paikoillaan, kärsivät keskittymiskyvyttömyydestä ja valittelevat, että mistään ei tule mitään kun tupakka (tuo ainoa vaihtoehto nolla-asemassa) on alituisesti mielessä.
On huomattava, että nuo oireet ovat täysin samanlaisia kuin minkä tahansa asian suhteen, jossa henkilö on joutunut pakotettuna luopumaan jostain tai jäänyt vaille vaihtoehtoja/mahdollisuuksia. Kuin pikkulapsi, jolta riistetään hänelle jo kertaalleen annettu tikkari…
Lähteekö tupakka pillereillä?
Tupakoitsija saattaa siirtää riippuvuutensa toiseen kohteeseen. Hyvittää ”menetystään” vaikkapa syömisellä. Hänhän kokee menettäneensä jotain ”nautinnollista”.
Viralliset tahot kutsuvat tupakkaa jostain syystä nautintoaineeksi. Miksi ihmeessä? Tupakoitsijan esittäessä miten tupakointinsa väsyttää, hävettää, kunto on pohjalukemissa, vaatteet haisee ja tupakan aiheuttama riippuvuus kiukuttaa. Herää kysymys, mihin se nautinto tässä kaikessa liittyy?
Moni tupakoitsija on siirtänyt riippuvuutensa nikotiinia sisältäviin valmisteisiin, näihin, joita kaupitellaan nimenomaan nikotiinia korvaavina tuotteina. Niinpä näistä tuotteista nikotiinipurukumi on se tuote, johon riippuvuutensa siirtäneitä asiakkaita käy vieroituksessa puolestaan päästäkseen irti nikotiinipurukumi riippuvuudestaan. Joidenkin tietojen mukaan nikotiinipurukumilla tupakoinnistaan eroon pyrkivistä, jopa 15% – 35% on tullut riippuvaiseksi nikotiinipurukumista. Tällaisesta uskomusriippuvuudesta hyötyy siis vain nikotiinikorvaus- tuotteiden valmistajat ja myyjätahot. Kyseisten tuotteiden käyttäjän näkökulmasta katsoen, riippuvuus niillä on korvattu vain pahimmassa tapauksessa, toisella riippuvuudella.
Tutkimus kyseenalaistaa nikotiinihoidon hyödyn
10.01.2012 STT-AFP (Uutinen)
Washington Uuden amerikkalaistutkimuksen mukaan Harvardin yliopistolla, kansanterveyslaitoksen teettämään tutkimukseen osallistui lähes 800 aikuista, jotka olivat äskettäin lopettaneet tupakoinnin.
Tutkimuksessa havaittiin, että aikaa myöten nikotiinikorvaushoitoa saaneista yhtä suuri osa aloitti tupakoinnin uudelleen kuin ilman nikotiinihoitoa olleet.
– Tutkimus osoittaa, että kun ihmisiä yritetään auttaa lopettamaan tupakointi pitkällä aikavälillä, nikotiinikorvaushoito ei ole yhtään tehokkaampaa kuin se, että he tekevät sen ilman tätä korvaushoitoa, sanoi tutkimuksen johtaja Hillel Alpert.
(Oma kommenttini) Tämä tarkoittaa siis sitä, että nikotiinikorvaustuotteen sisältämällä nikotiinilla ei ole mitään merkitystä riippuvuuden kanssa, vaan ko. tuotteet toimivat siis plasebona, eli uskomushoitovälineinä.
Entä lähteekö tupakka pillereillä?
Saan nykyään huolestuttavan paljon palautteita vierotukseen tulleilta asiakkailtani, näistä vieroitustarkoitukseen tarkoitettujen pillereiden haittavaikutuksista, joita lääkäri on heille heille kirjoittanut.
Itsemurha-ajatuksia, mielialan heilahteluita, masentuneisuutta, itkuisuutta, psykoottisuutta, paniikkioireita, ahdistuneisuutta, painajaisia, unettomuutta… Osa on joutunut useita viikkoja kestäville sairaslomille ko. lääkkeen aiheuttamien mielialaoireidensa vuoksi ja jotkut jopa psykiatriselle osastolle tarkkailuun muutamaksi päiväksi.
Näin silti vaikka kyseessä on ollut perusterveet ihmiset, joilla ei välttämättä koskaan ole ollut mielialalääkkeitä käytössä, eivätkä ole kärsineet aiemmin minkäänlaisista mielenterveysongelmista.
Muutamat ”onnekkaat”, jotka ovat kyenneet pillereitään käyttelemään määrätyt kolme kuukautta, ongelmitta, eivät ole myöskään kokeneet pillereistä syntyneen toivottua vaikutusta tupakoinnin lopettamisen suhteen.
Pillerit on todettu täysin vaikutuksettomiksi tai saatettu vähentää tupakointia aiempaan verrattuna. Parhaimmillaan on saatettu kyetä olemaan polttamatta pillerikuurin ajan mutta kuurin loputtua tupakoinnin tarve palannut ennalleen.
Useissa euroopan maissa kyseiset pillerit on jo poistettu markkinoilta ja tehty kielletyiksi.
Klassinen tupakkalakkolainen
Tupakkalakon pyörteissä, hermojensa menetyksen pelossa, moni pyrkii epätoivon vimmalla keksimään jonkin tekosyyn, jonka turvin hän voisi luistaa vastuusta, rikkoa lupauksensa, ja saada ”synnin päästö” tai jokin itsestä riippumattomalta näyttävä syy siihen, joka aiheutti tuon tupakkalakon murtumisen. Näitä syitä saattavat olla mm. aviopuolison nalkuttaminen tai jonkun muun henkilön epäoikeuden mukaiseksi luokiteltava käyttäytyminen, jolloin tupakkalakon kumoutumista voi ”oikeutetusti” käyttää jopa lyömä-aseena riitakumppaniaan kohtaan ja syyllistää hänet lakon keskeyttämisen aiheuttajaksi. Sopiva syy voi olla myös autonrenkaan puhkeaminen kesken kiireisen matkan, sateeseen joutuminen ilman sateenvarjoa, stressi, jonkin tärkeän asian unohtaminen, yms. vain muutamia kuulemiani syitä lainatakseni.
Yleensä kynnys tupakkalakon lopettamiseen mataloituu lakon vanhetessa, päivä päivältä, jolloin loppusyy voi olla jo hyvinkin läpinäkyvästi keksitty tekosyy.
Tupakoitsija kokee lopettamis- tai lakkoyrityksensä aina eräänlaisena itsekurin kapasiteetin mittarina. Lakon alettua, yleensä alkaa myös kilpailu ja henkinen taistelu sekä usein myös pelko epäonnistumisesta, toiseksi jäämisestä tupakalle. Siksi jotkut pyrkivätkin motivoimaan itseään, lyömällä vetoa kavereiden kanssa, mutta silloin tuo paine epäonnistumisesta yhä kasvaa, vaikka ilman vetoakin on kyllin noloa tuntea joutuneensa tunnustamaan itselleen oma heikkoutensa tupakanhimon edessä.
Vetoa lyöneellä on lisäksi pelko nöyryytyksestä vedonlyöntikavereiden silmissä, ja juuri se usein aiheuttaakin sen, että stressi kasvaa ja lankeaminen saattaa tapahtua jopa nopeammin. Näin näyttää usein käyvän myös perinteisissä ”irti tupakasta ryhmissä”, jossa ajatuksena olisi ikään kuin kannustaa toinen toisiaan olemaan tupakatta jatkossa. Osallistuja voi kokea paineita onnistua ”pakosti” peläten joutuvansa muiden mahdollisesti onnistuvien ryhmäläisten silmissä nolosti ulkopuolisen asemaan.
Kun tilanne lakon jossain vaiheessa ajautuu em. syistä tupakoimiseen, mitä tapahtuu?
Ensimäistä lakon jälkeistä savuketta sytytellessään, jo ensimmäinen imaisu tuntuu salamana poistavan kaikki nuo lakon aikana koetut ja nikotiinin vieroitusoireiksi luokittelemansa oireet… Tapahtuiko ihme? Tuliko apu sittenkin nikotiinista? Tuliko jostain muusta tupakan sisältämästä ”rauhoittavasta aineesta”?
Yhdestä imaisusta ei kuitenkaan voida ajatella saatavan sellaista määrää ”rauhoittavaa nikotiinia”, jonka lakon aikana muodostunut vajaus vaatisi. Tupakan tiedetään sisältävän yli 4000 eri aineosaa, mutta yhtään niistä ei ole luokiteltu vaikutukseltaan rauhoittavaksi. Nikotiini itsessään ei myöskään ole rauhoittava aine.
Näyttää todennäköisemmältä, että nämä nikotiinivieroitusoireiksi oletetut oireet ovatkin ensisijaisesti psyykkistä alkuperää jolloin tuo ensimmäinen lakon jälkeinen henkonen symboloi tupakkalakkolaiselle vain murtautumista jälleen vapauteen ehdottomuudesta. Emme saa myöskään unohtaa plasebo vaikutusta, joka voi kohdistua juuri tuohon uhrinsa olettamaan nikotiinin tarpeeseen ja uskomukseen tupakan rauhoittavista kemiallisista aineista…
Tuon ensimmäisen henkosen myötä lakonyrittäjä myös saa takaisin edes yhden vaihtoehdon elämäänsä ja se puolestaan mahdollistaa jälleen siedettävän olemisensa… (Kuin lapsi, joka saa parkumisen seurauksena riistetyn tikkarinsa takaisin). Samoin helpotusta tuo tuon henkisen kilpailun aiheuttaman jännityksen päättyminen ottelussa tupakan kanssa. ”Mitäs tässä tuttua miestä kiusaamaan!” – kuulee usein tällaisen piinan päätteeksi todettavan.
Miten lopettaminen tapahtuu?
Ok. Lähtiessämme kuitenkin pohtimaan miten tupakoinnin lopettamiseen olisi suhtauduttava, ettei kävisi ”vanhanaikaisesti”. Otan vertailukohdaksi tupakoimattoman henkilön, jolle tupakoimattomuus ja tupakointi ovat siis mahdollisia. Eli hän omaa kaksi vaihtoehtoa tupakointiin nähden.
Samanlaisessa asemassahan toki tupakoitsijakin alunperin on ollut, ennen tapariippuvaiseksi tuloaan… Kuten useimmiten erilaisten ongelmien korjailussa on pyrkimys palauttaa korjattava asia ennalleen, sellaiseksi kuin hän oli ennen vian muodostumista. Näin vieroitustapahtumassa keskitytäänkin ensisijaisesti luomaan ja palauttamaan takaisin asiakkaalle tuo aikoinaan menettämänsä kyky olla polttamatta. Sen sijaan, että yritettäisiin tehdä tupakointia mahdottomaksi, riistämällä häneltä tuo ainoa vaihtoehtonsa tupakointiin nähden.
Tällöin tupakoitsija ei tunne luopuvansa mistään, menettäneensä mitään, vaan saaneensa jotain lisää. Näin vaihtoehtojen lisääntymisen seurauksena, tämä tupakoinnin lopettanut henkilö kokee olonsa jopa entistä rauhallisemmaksi ja tasapainoisemmaksi, eikä myöskään koe tarvetta saada korvata mitään, eihän hän ole mitään menettänytkään.
Hänellä ei ole myöskään tupakan kanssa henkistä kilpailutilannetta, joka aiheuttaisi jännitteitä.
Tavatessaan jatkossa tupakoivia ihmisiä tai joutuessaan tupakansavuiseen ympäristöön, hän ei koe näitä tilanteita uhkina itselleen, vaan voi kokea jopa sisäistä ylpeyttä ja mielihyvää vertaillessaan nyt asemaansa kahden vaihtoehdon omaavana henkilönä noihin yhden vaihtoehdon omaaviin tupakoitsijoihin. Samalla kohoaa itsetunto, sillä monet asiakkaista ovat esittäneet lopettamisensa motiiviksi senkin, että he tuntevat olevansa toisen luokan kansalaisia, kun polttavat.
Motiivit
Lopettaminen on kiinni tietysti ensisijaisesti asiakkaasta itsestään.
Tupakoinnin lopettamiseen oikealla tavalla motivoitunut henkilö ei enää tunne halua tupakoida, vaan kokee, että ainoastaan tämän rituaalin toistamiseen liittyvä pakottavalta tuntuva tarve ohjaa hänet tupakoimaan.
Sen sijaan tupakoinnin lopettamiseen vielä motiiveissaan kypsymätön henkilö puolestaan saattaa tunnustaa haluavansa edelleen tupakoida, pyrkien pelkästään pakottamalla kieltämään itseltään tämän haluamansa tupakoinnin, järkisyihin vedoten.
Tupakoinnin lopettaminen vaatii siis kypsyttelyä, pohdiskelua ja lopulta kykyä oivaltaa halun ja tarpeen erot ja merkitykset suhteessa tähän tupakointinsa lopettamiseen.
Tupakointinsa lopettamista aikovan on aluksi tärkeää selvittää ne syyt, joiden vuoksi tupakoi. Siis kaikki tupakoinnin hyvät puolet. Yleensä näitä ovat: rauhoittavuus, tekosyy pitää hyvällä omalla tunnolla taukoa työssä, palkitsevuus jonkin tehtävän päätteeksi, keskittymiskyvyn parantaminen ym.
Sitten on selvitettävä tupakointinsa lopettamiseen tähtäävät motiivit:
– Ensisijaiset syyt, jotka liittyvät suoraan omaan itseensä, ovat onnistumisen kannalta tärkeimpiä ja melkeinpä edellytys. Näitä ovat mm. heikentynyt kunto, terveys yleensä, tupakoitsijaksi leimautumisen aiheuttamat itsetunto-ongelmat, haju haitat omassa itsessä, vaivan näkö tupakoinnin vuoksi, raha… ym.
– Toissijaiset syyt sen sijaan ovat onnistumisen kannalta puolestaan huonompia. Sellaisia voivat olla esimerkiksi aviopuolison taholta tuleva painostus tupakoinnin lopettamiseen; kun lapset eivät pidä siitä; kun työmaalla muutkaan eivät polta; kun kaverikin lopetti; raskaus; imetysaika; kun lapset ovat pieniä tms.
Tupakoinnin lopettaminen näiden toissijaisten syiden vuoksi on perusteltua, mutta jos tupakoitsija ei itse tee lopettamispäätöstä, niin motiivit sinänsä eivät ole kattavia.
Tällaisiin syihin näet liittyy tilanteita, joissa motiivi lakkaa vaikuttamasta ja tuolloin kokee lopettaja voivansa jälleen polttaa. Polttaa voi siis kun puoliso tai lapset eivät ole paikalla; polttaa voi työajan ulkopuolella tupakoivien ystävien seurassa; polttaa voi raskauden ja imetysajan loputtua; polttaa voi lapsien kasvettua jne.
Usein tällaisten toissijaisten syiden perusteella vieroitukseen pyrkivien kanssa käytävissä keskusteluissa voidaan vieroitusasiakas johdattaa pohtimaan lopettamista ensisijaisesti itsensä vuoksi ja tässä usein miten onnistutaankin. Mutta on asiakkaita, jotka tunnustavat heti kättelyssä, että jos asia olisi vain hänestä itsestään kiinni, niin hän ei lopettaisi tupakointiaan milloinkaan. Tällöin katson vieroituksen alkamisen turhaksi ja päätämme asian siihen.
Kun motiivit on selvitetty, ja kun ne ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi, haastattelu jatkuu. Näitä tietoja hyväksi käyttäen vieroitus on helpompi suorittaa hypnoosia hyväksi käyttäen. Hypnoosilla tuetaan asiakkaan omaa tavoitetta kyetä olemaan helposti tupakatta elämässään.
Hypnoosin avulla ei kuitenkaan ole syytä pyrkiä tekemään mitään ”keinotekoisia lukkoja” tai esteitä rajoittamaan tupakointia. Näin siitäkin huolimatta, että osa asiakkaista ”vaatii” tehtäväksi tupakoinnin esimerkiksi niin oksettavaksi, että voisivat pahoin heti jos edes yrittäisivät polttaa savukkeen… Ei. Tämän kaltaisten suggestioiden teho on kuitenkin lyhytaikainen ja arveluttava. Samoin tuomittavia ovat maailmalta tietooni saatetut vieroitustavat, joissa esim. on invalidisoitu hypnoosia väärin käyttäen tupakoitsijan käsi, jäykistämällä se toimintakyvyttömäksi, kun hän pyrki laittamaan tupakan huulilleen… tai ranteissa tutuvat raskaat kahleet, jotka lukitsevat kädet paikoilleen, kun vain ajatteleekin tupakointia…
Olen voinut todeta, että näin alkeelliset menetelmät aiheuttavat elämän joissain vaiheessa aina sijaisriippuvuuksia, ahdistuneisuutta tai muita psyykkisiä oireita. Olen myös joutunut korjaamaan tällaisten rajoituksien tuottamia tuloksia…
Hypnoosia on käytettävä ainoastaan vahvistamaan ja kannustamaan asiakkaan omia motiiveja ja päämääriään. Ei estämään, kieltämään tai pakottamaan häntä luopumaan mistään. Kysymys on aina asiakkaan omasta valinnasta ja lisävaihtoehdon saamisesta, jotka motivoitunut asiakas on itse valinnut.
Entä hypnoosi vierotusvälineenä?
Tupakoinnin lopettaminen hypnoosin avulla on osoittautunut verrannollisesti hyväksi ja tehokkaaksi menetelmäksi, uskallettakoon sanoa, että jopa tehokkaimmaksi ja ehdottomasti turvallisimmaksi välineeksi lopettaa tupakointi. Siitäkin huolimatta, että hypnoosista apua vieroitukseen hakevat asiakkaat ovat pääsääntöisesti niitä, jotka ovat kokeilleet jo ”kaikki muut” keinot. Nikotiinikorvaustuotteet, vedonlyönnit, uudenvuodenlupaukset, ryhmässä lopetusyritykset, omalla tahdonlujuudella yritykset. Siis juuri heitä, jotka eivät todellakaan ole mitenkään muuten kyenneet tupakointiaan lopettamaan.
Hypnoosin avulla, ryhmissä pyöreästi runsaat 60% osallistujista ovat onnistuneet tupakoinnin lopettamisessa ja yksilötason istunnoissa jopa yli 90% .
On kuitenkin huomioitava, että hypnoosillakin tupakoinnista vieroitusta voidaan tarjota monella eri tavoin tehtynä ja tulokset voivat vaihdella tekijästä ja tekotavasta riippuen paljonkin. Siksi voinkin puhua tässä vain omasta puolestani ja niinpä em. luvut perustuvat omien asiakkaiden kohdalla tekemiini seurantoihin työssäni vuosikymmenten aikana.
Ohjeita tupakanvierotukseen tuloa harkitsevalle
Tupakoinnin lopetus on Sinun henkilökohtainen asiasi. Olet aikanaan tehnyt tupakoinnin aloituspäätöksen ilman ilmoitusvelvollisuutta kenellekään tai muiden mielipiteitä asiasta kuulematta. Sama pätee lopetuspäätöksen suhteen.
Älä siis uutisoi etukäteen tupakoinnin lopetusaikeistasi / -menetelmistäsi ystävillesi tai työkavereillesi. Mitä suurempi joukko aikeistasi tietää, sitä suurempaan paineeseen joudut, heidän halutessa uteliaana seurata mahdollista onnistumistasi tai epäonnistumistasi.
Älä käytä mitään nikotiinikorvaustuotteita, vieroitukseen tarkoitettuja pillereitä tai muitakaan vieroitusvälineitä. Ajan vieroitukseen varattuasi, polta vapaasti ja rajoituksetta ensimmäiselle vierotuskäynnillesi asti. Ei siis ennakkovähentämistä, lakkoja tms.
Vastaanottokertojen tarve
Vastaanottokertojen tarve tupakoinnin lopettamiseksi on 2 käyntiä.
Ota yhteyttä
Voit tehdä varaukset suoraan Ajas-järjestelmämme kautta 24/7 alla olevasta napista ”sähköinen ajanvaraus” tai puhelimitse arkisin klo. 9.00 – 19.00
Sähköinen ajanvaraus