Yleisesti unettomuudesta

Unettomuus vaivaa jokaista ihmistä elämän jossain vaiheessa, ainakin väliaikaisesti. Joillekin tämä väliaikaisuus kuitenkin voi jäädä päälle ja se alkaen aiheuttamaan ongelmia.

Unettomuutta voi ilmetä nukahtamisvaikeutena iltaisin, herkkäunisuutena, jolloin herää pienimpäänkin rasahdukseen, heräilynä ennen aikojaan tai heräilynä määrätyin väliajoin ilman syytä.

Kerta heitolla alkanut unettomuus voi saada alkunsa, jostain elämäntilanteessaan kokemastaan yksittäisestä poikkeamasta, kuten avioerosta, työpaikan menetyksestä, odottamattomista taloudellisista ongelmista, työnkuvan radikaalista muutoksesta, lähimmäisen kuolemasta, jostain mieltä kovasti järkyttäneestä tapahtumasta jne.

Pitkällä aikavälillä vähitellen muodostunut unettomuus on voinut muodostua, pitkään kestäneestä aviokriisistä, työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumisesta, työmäärän lisääntymisen seurauksena kasvaneesta vastuusta ja stressistä, velkakierteestä tai jonkin sairauden aiheuttamien kipujen ja särkyjen vuoksi jne.

Yhteistä näille unettomuuksille on kuitenkin se, että pitempään kestäessään, uneton alkaa illan tulleen jo pelätä unettomuuttaan ja tämä pelko ”piristää” ja varmistaa, että untaan odottelevan pelko unettomuudesta toteutuu. Syntyy eräänlainen noidankehä, jossa unettomuuden pelko aiheuttaa itsessään unettomuuden.

Unettoman ”sisäinen kello” mukautuu myös hyvin nopeasti näihin rituaaleihin, herättäen nukkujan tuttuun samaan aikaan joka yö.

Tällainen päälle jäänyt uniongelma tarkoittaa sitä, että unettomuuden alkuperäinen aiheuttaja on jo lakannut olemasta ja unettomuus jatkuu silti. Esimerkiksi jos unettomuus on alkanut odottamattomasta taloudellisista ongelmista, jotka sittemmin on saanut korjattua ja tasapainotettua. Havaiten kuitenkin, että unettomuus jatkuu edelleen, vaikka järki ymmärtää uhkan jo väistyneen.

Unettomuudesta kärsivissä ihmisissä näyttää hyvin usein esiintyvän mm. ylitunnollisuutta, joka ilmenee asioista kovasti etukäteen huolestumisena ja kuluneen päivän tapahtumia varmuuden vuoksi jälkeenpäin kertailevana. Tällöin tunnollinen henkilö pysähtyy omien ajatustensa pariin vasta illalla nukkumaan mennessään, kun kaikki muut päivän velvollisuudet on suoritettu. Tuo on ”hyvää aikaa” mielestään jo valmistautua ajatuksineen seuraavana päivänä kohdattaviin tuleviin tehtäviin ja tehdä ne ajatuksissaan jo kertaalleen valmiiksi. Samalla voi kertailla päivän aikana saamiaan aikaansaannoksiaan ja muistella, että ei vain ole unohtanut mitään tekemättä. Tällaisten ajatusten parissahan nuo yön tunnit siinä sitten nopeasti hupenevatkin.

Kun toinen silmä hieman raollaan vielä seuraa yöpöydällä olevan kelloradion osoittamien minuuttien kiitävän vinhaa vauhtia, alkaa päässä myös laskenta siitä montako tuntia enää on aikaa nukkua kun pitää herätä töihin. Paine mielessä kasvaa, ajatellessaan jo valmiiksi miten ei kykene suoriutumaan seuraavan päivän vaadituista tehtävistään ilman unta. Minuutti minuutilta ja tunti tunnilta, valvojan epätoivo ja hermostuneisuus tuottaa adrenaliinia, lisäten vain vireyttä. Verenpaine nousee ja tulee kuuma, hikoiluttaa ja vieressään mahdollisesti nukkuvan puolison kuorsaus tai syvä hengitys kielii siitä, että joku ainakin nukkuu niin kadehdittavan makeasti.